Struudelipulla / annosstruudeli

Neljäs varsinainen postaus, makeeta!

Leivos luonnollisessa ympäristössään: kahvipöydällä. Lisäksi taustalla siivoton kirjahylly.

Ensinnäkin, tämän reseptin alkuperä ei ole autenttinen ja lisäksi struudelihan on nimenomaan kääretortun kaltainen. Resepti on taikinaa lukuunottamatta suureksi osin itse keksittyä/kehiteltyä. Sain jokin aika sitten idean, että voisin tehdä struudelin, jota voisi sottaamatta syödä käsin -- ja niinpä ryhdyin muutaman viikon jahkailun jälkeen toimeen! Erityisesti täyttö- ja käärimisvaihe osoittautui yllättävän vaikeaksi näissä "annoskokoisissa". Joka tapauksessa lopputuloksesta tuli oikein hyvänmakuinen!

Taikinaan tuli:

350g vehnäjauhoa
20g voisulaa (hoituu helposti mikroaaltouunin sulatusteholla)
200g vettä

Taikinasta tulee melko jähmeää, ja se kannattaakin vaivata kunnolla. Vaivasin taikinaa käsin muutaman minuutin (eli ensin sekoitin ainekset yhteen kulhossa, jonka jälkeen vaivasin taikinan pöydällä). Yleiskoneellakin varmasti onnistuisi tämän taikinan teko. Taikinan kannattaa antaa levätä liinan alla noin puoli tuntia ennen kaulimista, jotta siitä tulee tasaisempaa, ja helpommin muokattavaa. Itse valmistin täytteen kyseisen puolituntisen aikana.

Täytteeseen laitoin (mitat suurpiirteisiä):

50g voita
400g omenaa melko pieninä kuutioina (suosittelen pieniä ja aromikkaita lajikkeita)
200g rusinoita
6 cl rommia
50g sokeria

jauhettua inkivääriä
jauhettua kanelia
jauhettua kaardemummaa
hieman jauhettua maustepähkinää

lisäksi 150g keksininmuruja (käytin kymmentä digestive-keksiä, toki voi käyttää muitakin keksejä tai valmistaa ne itse)
ja 50g pehmeää voita (hyödynsin tässäkin mikroaaltouunia, tosin minimiteholla, koska voi ei saisi olla juoksevaa)

Täytettä on helppo varioida oman maun mukaan. Tosin kannattaa olla tarkkana rusinoiden ja sokerin kanssa, jotta täytteestä tulee sopivan makeaa -- suosittelenkin maistamaan täytettä valmistuksen yhteydessä, jotta saa maut kohdilleen. Myös mausteiden kanssa saa käyttää mielikuvitusta!

Sulatin voin kattilassa, jonka jälkeen lisäsin omenat, rusinat, rommin, mausteet ja sokerin. Täytteen valmistuksessa valmistuksessa kannattaa olla varovainen: jos omenoita kääntelee voimakkaasti, niistä puristuu liikaa nestettä ja se voi vetistää lopputuloksen. Myös liika lämpö saa omenat vetistelemään. Noin 10 minuuttia maltillisella lämmöllä, maltillisesti käännellen saakin aikaan hyvän lopptuloksen. Lisäksi keksinmuruja ei kannata murustella liian hienoksi -- itse ainakin pidän pienistä "sattumista".

Täyte odottamassa pääsyään taikinakätköön.

Sitten seurasikin se jännä vaihe, eli leivosten muotoileminen. (HUOM! Tällä ohjeella voi toki valmistaa myös perinteisen struudelin, joka täytetään samalla tavalla jättäen päihin vähän tyhjää ja kääritään rullalle. Paistaminenkin onnistuu samoilla ohjeilla.) Kaulitsin siis levänneen taikinan ohueksi levyksi (taisi olla suunnilleen 60cm x 30 cm) kevyesti jauhotetulla tasolla, jonka jälkeen leikkasin levyn taikinapyörällä kahdeksaksi suikaleeksi. Kaulitsin suikaleita vielä vähän leveämmäksi ennen täyttämistä. Levitin suikaleiden pohjalle voin, jonka päälle lisäsin keksinmuruja ja itse täytteen. Huomasin toimivaksi levittää suurimman osan täytteestä keskelle suikaletta, jonka jälkeen käänsin päät yhteen. Tämän jälkeen rullaus onnistui melko helposti illman, että sivut olisivat jääneet auki.

Kaulitsemisen yhteydessä kannattaa olla tarkkana ettei vaan taikina pääse repeytymään tai myttääntymään.

Kääntäminen havainnollistettuna: suurin osa täytteestä keskellä.

Täyte pääsee kuivumaan, jos sivut jäävät auki.

Paistoin leivoksia 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes niissä oli kivan kullanruskea pinta. Allaolevasta kuvasta voi huomata, että osassa leivoksista sivut jäivät auki, ja osa nesteestä (täytteen neste ja voi) on päässyt valuman ulos. Keksinmurut ovatkin tärkeässä osassa, koska ne sitovat itseensä hyvin nestettä.

Nam!