Mitä tapahtuu, kun suunnittelet tekeväsi postausta leivän pinnan viiltämisestä, mutta käyttämäsi hiiva on vanhaa (ja liki toimimatonta) ja et anna leipien kohota rauhassa näennäisen kiireen takia?
 |
| Riks, raks ja poks |
Näin siinä tapahtuu.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Ei taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä
Heipä hei,
Mitä tapahtuu, kun suunnittelet tekeväsi postausta leivän pinnan viiltämisestä, mutta käyttämäsi hiiva on vanhaa (ja liki toimimatonta) ja et anna leipien kohota rauhassa näennäisen kiireen takia?
Näin siinä tapahtuu.
Mitä tapahtuu, kun suunnittelet tekeväsi postausta leivän pinnan viiltämisestä, mutta käyttämäsi hiiva on vanhaa (ja liki toimimatonta) ja et anna leipien kohota rauhassa näennäisen kiireen takia?
Näin siinä tapahtuu.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Sitruuna-maitokiisselipulla
Hei hei,
Tällä kertaa tein hieman kokeellisemman herkun -- nimittäin sitruuna-maitokiisselillä täytettyä pullaa. On myös mahdollista, että täyte on ennemmin sitruunakreemi. En totta puhuen osaa sanoa, mihin kreemi loppuu ja mistä maitokiisseli alkaa, mutta ei sillä niin väliä.
Pullat tein soveltaen Tammen keittokirjan pulla- ja maitokiisseliohjeita. Paistoin pullan bostonpullan tyyliin vuoassa. Kiisseliin ja pullaan tulevat seuraavat ainekset:
kiisseli (kannattaa tehdä ennen 1. nostatusta, jotta se kerkeää jäähtymään):
1 sitruunan kuori
300g täysmaitoa
4 kananmunan keltuaista
50g sokeria
40g vehnäjauhoa
Kiisselin teko hoitui periaatteessa samalla tavalla kuten vaikkapa tässä tartaletteihin tulevassa vaniljakreemin ohjeessa. Lämmitetään siis maito, jossa on raastettu sitruunan kuori, keskikovalla lämmöllä kiehuvaksi. Sitten kaadetaan kuuma maito vatkattujen keltuaisten, sokerin ja jauhojen joukkoon ja siirretään seos takaisin kattilaan miedolle lämmölle, kunnes se kiehahtaa. Kiisselin annetaan jäähtyä kunnolla ennen pullaan laittamista. Liika lämpö ja taikinan hyvä käsiteltävyys eivät yleensä oikein tahdo sopia yhteen.
Kiisselin jäähtyessä onkin hyvä siirtyä itse pullataikinan valmistukseen.
pulla:
75g voita
350g vehnäjauhoa
40g sokeria
150g (ml) maitoa
15g hiivaa
1 kananmuna + 1 muna voiteluun
Pullataikinan kuuluu tunnetusti olla pehmeää, ja mielestäni käyttämälläni ohjeella saa aikaan varsin pehmoista nisua. Pullataikinan vaivaaminen onnistuu mielestäni siinä missä leipätaikinan. Ohjeita siihen olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä.
Voi ja hiiva hierotaan jauhoihin ja sokeriin ja kuiviin aineisiin lisätään maito ja kananmuna. Ainekset voi aivan varmasti lisätä muussakin järjestyksessä, mutta en usko, että aineiden lisäämisjärjestyksellä on edes pullanteossa niin hirveästi väliä... (Lisäksi hiivan "heräämislämpötila" on humpuukia!) Joka tapauksessa taikina vaivataan pehmeäksi ja annetaan levätä noin 20 minuuttia.
Levännyt taikina siirretään kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitaan ja venytetään levyksi. Jäähtynyt maitokiisseli lisätään levänneen ja kaulitun pullataikinan päälle. Tilanahtauden vuoksi kaulitsin ja venytin taikinan aluksi melko kapeaksi levyksi. Toisaalta rullan pienuus helpottaa tasaisessa käärimisessä. Yleensäkin vastaavissa käärimisissä kannattaa loppupäähän jättää vähän tyhjää tilaa, jotta täytettä ei pursuaisi ulos. Levyn käärimisen jälkeen venytin rullan noin 30 cm:n mittaiseksi, josta leikkasin terävällä veitsellä noin kahden sormen levyisiä palasia. Käyttämäni vuoka oli 24 cm:ä halkaisijaltaan. Järjellä voisi todeta, että palat tulee mitoittaa käytettävän vuoan mukaan. Toisaalta taikina joustaa kohotessaan aika paljon, joten näillä ohjeilla pystyy tekemään pullan varsin eri kokoisiin ja -muotoisiin vuokiin.
Palat asetellaan öljyttyyn tai voideltuun vuokaan varovaisesti ja annetaan kohota noin 50 minuuttia.
Paisunut pulla voidellaan rikotulla munalla ja paistetaan uunin alaosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia. Vähän vähempikin aika toki riittää, jos näyttää siltä, että pinta palaa.
Lopuksi lisäsin hieman jäähtyneen pullan päälle vielä sokerikuorrutteen, johon tuli:
50g tomusokeria
noin 10g eli 2 tl sitruunamehua
 |
| Valmis pulla kuorrutettuna -- nam nam! |
Tällä kertaa tein hieman kokeellisemman herkun -- nimittäin sitruuna-maitokiisselillä täytettyä pullaa. On myös mahdollista, että täyte on ennemmin sitruunakreemi. En totta puhuen osaa sanoa, mihin kreemi loppuu ja mistä maitokiisseli alkaa, mutta ei sillä niin väliä.
Pullat tein soveltaen Tammen keittokirjan pulla- ja maitokiisseliohjeita. Paistoin pullan bostonpullan tyyliin vuoassa. Kiisseliin ja pullaan tulevat seuraavat ainekset:
kiisseli (kannattaa tehdä ennen 1. nostatusta, jotta se kerkeää jäähtymään):
1 sitruunan kuori
300g täysmaitoa
4 kananmunan keltuaista
50g sokeria
40g vehnäjauhoa
Kiisselin teko hoitui periaatteessa samalla tavalla kuten vaikkapa tässä tartaletteihin tulevassa vaniljakreemin ohjeessa. Lämmitetään siis maito, jossa on raastettu sitruunan kuori, keskikovalla lämmöllä kiehuvaksi. Sitten kaadetaan kuuma maito vatkattujen keltuaisten, sokerin ja jauhojen joukkoon ja siirretään seos takaisin kattilaan miedolle lämmölle, kunnes se kiehahtaa. Kiisselin annetaan jäähtyä kunnolla ennen pullaan laittamista. Liika lämpö ja taikinan hyvä käsiteltävyys eivät yleensä oikein tahdo sopia yhteen.
Kiisselin jäähtyessä onkin hyvä siirtyä itse pullataikinan valmistukseen.
pulla:
75g voita
350g vehnäjauhoa
40g sokeria
150g (ml) maitoa
15g hiivaa
1 kananmuna + 1 muna voiteluun
Pullataikinan kuuluu tunnetusti olla pehmeää, ja mielestäni käyttämälläni ohjeella saa aikaan varsin pehmoista nisua. Pullataikinan vaivaaminen onnistuu mielestäni siinä missä leipätaikinan. Ohjeita siihen olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä.
Voi ja hiiva hierotaan jauhoihin ja sokeriin ja kuiviin aineisiin lisätään maito ja kananmuna. Ainekset voi aivan varmasti lisätä muussakin järjestyksessä, mutta en usko, että aineiden lisäämisjärjestyksellä on edes pullanteossa niin hirveästi väliä... (Lisäksi hiivan "heräämislämpötila" on humpuukia!) Joka tapauksessa taikina vaivataan pehmeäksi ja annetaan levätä noin 20 minuuttia.
Levännyt taikina siirretään kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitaan ja venytetään levyksi. Jäähtynyt maitokiisseli lisätään levänneen ja kaulitun pullataikinan päälle. Tilanahtauden vuoksi kaulitsin ja venytin taikinan aluksi melko kapeaksi levyksi. Toisaalta rullan pienuus helpottaa tasaisessa käärimisessä. Yleensäkin vastaavissa käärimisissä kannattaa loppupäähän jättää vähän tyhjää tilaa, jotta täytettä ei pursuaisi ulos. Levyn käärimisen jälkeen venytin rullan noin 30 cm:n mittaiseksi, josta leikkasin terävällä veitsellä noin kahden sormen levyisiä palasia. Käyttämäni vuoka oli 24 cm:ä halkaisijaltaan. Järjellä voisi todeta, että palat tulee mitoittaa käytettävän vuoan mukaan. Toisaalta taikina joustaa kohotessaan aika paljon, joten näillä ohjeilla pystyy tekemään pullan varsin eri kokoisiin ja -muotoisiin vuokiin.
 |
| Jäähtynyt kreemi levitettynä taikinalle |
 |
| Taikinarulla leikattuna yhdeksään palaan ja taustalla päädyistä leikatut pienet palat |
Palat asetellaan öljyttyyn tai voideltuun vuokaan varovaisesti ja annetaan kohota noin 50 minuuttia.
 |
| Leikatut palat aseteltunan vuokaan -- tässä vaiheessa vähän jännitti, että mahtaako taikina edes kohota... |
 |
| ... mutta onneksi ei tarvinnut |
Paisunut pulla voidellaan rikotulla munalla ja paistetaan uunin alaosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia. Vähän vähempikin aika toki riittää, jos näyttää siltä, että pinta palaa.
 |
| Uunituore pulla, joka oli oikeasti noin keltainen |
Lopuksi lisäsin hieman jäähtyneen pullan päälle vielä sokerikuorrutteen, johon tuli:
50g tomusokeria
noin 10g eli 2 tl sitruunamehua
torstai 3. tammikuuta 2013
Vohvelit
Hei ja hyvää alkanutta vuotta 2013,
Mitä saa, kun vuodenvaihteen jälkeen on nälkä ja jääkaapista ei löydy juuri muuta kuin maitoa ja munia ja kaapissa seisoo vohvelirauta? Vohveleita toki.
Tämäkin ohje on alkuperäisin aiemmin viitaamastani Michel Roux'n kirjasta Muna. Ohje eroaa perinteisestä ja yksinkertaisesta ohjeesta siinä, että tähän tulee myös voisulaa ja valkuaiset vatkataan erikseen. Ainesosat ovat seuraavanlaiset (määrästä saa 6 - 8 vohvelia):
50g sulaa voita
160g vehnäjauhoa
15g sokeria + hyppysellinen lisää valkuaisten vatkaamiseen
270g maitoa
2 munaa (keltuaiset ja valkuaiset erotettuina)
Kananmunan valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi sokerihyppysellisen kanssa.
Voisulaan lisätään maito, sokeri, munankeltuaiset ja ne sekoitetaan. Jauhot vatkataan sekaan erissä. Lopuksi valkuaisvaahto käännellään muun massan sekaan. Lopputuloksen tulisi olla kuohkea ja hieman juokseva. Itse tykkään paistaa vohvelini melkein täysteholla. Paistettaessa riittää, kun raudan voitelee/rasvaa 2 - 3 vohvelin välein.
 | |
| Mums! |
Mitä saa, kun vuodenvaihteen jälkeen on nälkä ja jääkaapista ei löydy juuri muuta kuin maitoa ja munia ja kaapissa seisoo vohvelirauta? Vohveleita toki.
 |
| Näiden vohvelien päälle tuli vaniljakastiketta ja marjoja, ja saattakin olla, että en ollut koskaan syönyt yhtä hyviä vohveleita |
Tämäkin ohje on alkuperäisin aiemmin viitaamastani Michel Roux'n kirjasta Muna. Ohje eroaa perinteisestä ja yksinkertaisesta ohjeesta siinä, että tähän tulee myös voisulaa ja valkuaiset vatkataan erikseen. Ainesosat ovat seuraavanlaiset (määrästä saa 6 - 8 vohvelia):
50g sulaa voita
160g vehnäjauhoa
15g sokeria + hyppysellinen lisää valkuaisten vatkaamiseen
270g maitoa
2 munaa (keltuaiset ja valkuaiset erotettuina)
 |
| Paistokunnossa oleva taikina |
Kananmunan valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi sokerihyppysellisen kanssa.
Voisulaan lisätään maito, sokeri, munankeltuaiset ja ne sekoitetaan. Jauhot vatkataan sekaan erissä. Lopuksi valkuaisvaahto käännellään muun massan sekaan. Lopputuloksen tulisi olla kuohkea ja hieman juokseva. Itse tykkään paistaa vohvelini melkein täysteholla. Paistettaessa riittää, kun raudan voitelee/rasvaa 2 - 3 vohvelin välein.
 |
| Vohveleista saa hieman rapeampia, kun niiden antaa jäähtyä ritilillä eikä päällekkäin |
maanantai 26. marraskuuta 2012
Schwarzwaldin kakku / suklaakirsikkakakku
Hei,
Pitkästä aikaa uusi teksti -- pyrin tästä lähtien kirjoittamaan säännöllisemmin.
Täytin hiljattain neljännesvuosisadan, ja juhlistin sitä tekemällä pari kakkua. Onneksi kakkuja ei tarvinnut syödä yksin, vaan kaverit ja perheenjäsen auttoivat. Käsittelen tällä kertaa takana näkyvää schwarzwaldin kakkua. Tälläkään kertaa en voi väittää, että kyseinen ohje olisi erityisen autenttinen, mutta hyvää se ainakin oli! Ohje on pitkälti Läsförlagetin julkaisemasta Suuresta jälkiruokakirjasta (joka muuten vaikuttaisi olevan melko yleinen kirjan nimi). Joka tapauksessa kyse on siis suklaakirsikkatäytekakusta, jonka kanssa sopii käyttää runsaasti kermavaahtoa. Kakkuun tuli seuraavat ainekset:
125g pehmeää voita
250g hienoa sokeria (tästä kannattaa tinkiä jos täytteeksi laittaa kovin makeaa hilloa)
2 isoa munaa
(1tl vanilja-aromia/esanssia)
joiden sekaan lisätään siivilöitynä:
165g vehnäjauhoa
½tl leivinjauhoa
1tl ruokasoodaa
60g kaakaojauhetta
ja lisäksi:
1 3/4dl (175g) piimää
ja kakun sisälle ja päälle:
500g kirsikkahilloa tai kirsikoita
1/2dl kirschwasseria (eli kirsikkaviinaa) + 1/2dl vettä
n. 8dl kermaa vatkattuna
n. 200g raastettua suklaata
Vaikka taikinaan tulee montaa ainesta, sen tekeminen ei ole liiemmin haastavaa. Pehmeä voi ja sokeri vatkataan hyvin, jonka jälkeen sekaan vatkataan munat yksitellen. Kuivat ainekset siivilöidään ja lisätään seokseen kääntelemällä. Lopputuloksen kannalta tässä vaiheessa on tärkeää, että taikinasta tulee sileää ja tasaista.
Taikina kaadetaan öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm:n vuokaa, koska muutakaan sopivaa vuokaa ei ollut, mutta 20 cm:n halkaisija olisi ihanteellisempi. Taikinaa paistetaan 50 - 60 minuuttia 180-asteisessa uunissa, kunnes se on kypsää.
Pohjan voi paistaa aivan hyvin päivää ennen kakun täyttämistä, jotta se varmasti kerkeää jäähtymään kunnolla. Lämpimän kakun täyttäminen ei ole hyvä idea, koska silloin kermavaahto lähtee juoksettuman. Onnistuin melko vaivatta leikkaamaan pitkällä leipäveitsellä taikinan kolmeen kerrokseen -- halkaisijaltaan 20 cm:n vuoan kanssa se olisi vielä helpompaa. Kakun päältä voi aivan hyvin leikata päällimmäisen, hieman kovan kerroksen pois. Silloin kakusta saa tasaisemman ja sitä on myös helpompi leikata, kun pinta ei ole niin rapea. Tällä kertaa jätin sen itse tekemättä. Toisaalta kakun "pulleus" on makuasia, ja kummatkin ovat hyviä tapoja tehdä kakku.
Kakku täytetään kahdella samanlaisella kerroksella: pohjalle kirsikkaviinan ja veden seosta, sitten hilloa tai (putsattuja) kirsikoita ja viimeiseksi kermavaahtoa. Sama toistetaan toiselle kerrokselle. Päälle laitetaan vain kermavaahtoa ja suklaalastuja. Kermavaahtoa kuluu mukavasti noin kaksi kolmannesta väleihin ja kolmannes (tai hieman yli) päälle. Suklaa
Täytetyn kakun voi hyvin antaa levähtää jonkin aikaa, jolloin kirsikkaviinan aromit varmasti pääsevät leviämään. Toisaalta kakkua ei kannata kermavaahdon takia säilyttää montaa päivää. Tosin se lienee lähes mahdotonta, koska tämä kakkuhan on niin hyvää!
Jammi jammi! (Niin ne saksalaiset taitavat sanoa.)
 |
| Schwarzwaldin kakku ja etualalla mansikkainen jogurttijuustokakku (kuva: Ville Niiranen) |
Pitkästä aikaa uusi teksti -- pyrin tästä lähtien kirjoittamaan säännöllisemmin.
Täytin hiljattain neljännesvuosisadan, ja juhlistin sitä tekemällä pari kakkua. Onneksi kakkuja ei tarvinnut syödä yksin, vaan kaverit ja perheenjäsen auttoivat. Käsittelen tällä kertaa takana näkyvää schwarzwaldin kakkua. Tälläkään kertaa en voi väittää, että kyseinen ohje olisi erityisen autenttinen, mutta hyvää se ainakin oli! Ohje on pitkälti Läsförlagetin julkaisemasta Suuresta jälkiruokakirjasta (joka muuten vaikuttaisi olevan melko yleinen kirjan nimi). Joka tapauksessa kyse on siis suklaakirsikkatäytekakusta, jonka kanssa sopii käyttää runsaasti kermavaahtoa. Kakkuun tuli seuraavat ainekset:
125g pehmeää voita
250g hienoa sokeria (tästä kannattaa tinkiä jos täytteeksi laittaa kovin makeaa hilloa)
2 isoa munaa
(1tl vanilja-aromia/esanssia)
joiden sekaan lisätään siivilöitynä:
165g vehnäjauhoa
½tl leivinjauhoa
1tl ruokasoodaa
60g kaakaojauhetta
ja lisäksi:
1 3/4dl (175g) piimää
ja kakun sisälle ja päälle:
500g kirsikkahilloa tai kirsikoita
1/2dl kirschwasseria (eli kirsikkaviinaa) + 1/2dl vettä
n. 8dl kermaa vatkattuna
n. 200g raastettua suklaata
Vaikka taikinaan tulee montaa ainesta, sen tekeminen ei ole liiemmin haastavaa. Pehmeä voi ja sokeri vatkataan hyvin, jonka jälkeen sekaan vatkataan munat yksitellen. Kuivat ainekset siivilöidään ja lisätään seokseen kääntelemällä. Lopputuloksen kannalta tässä vaiheessa on tärkeää, että taikinasta tulee sileää ja tasaista.
Taikina kaadetaan öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm:n vuokaa, koska muutakaan sopivaa vuokaa ei ollut, mutta 20 cm:n halkaisija olisi ihanteellisempi. Taikinaa paistetaan 50 - 60 minuuttia 180-asteisessa uunissa, kunnes se on kypsää.
 |
| Taikina odottaa paistamista öljytyssä vuoassa |
 |
| Paistettu pohja, jonka pinta vähän kuivahti |
Pohjan voi paistaa aivan hyvin päivää ennen kakun täyttämistä, jotta se varmasti kerkeää jäähtymään kunnolla. Lämpimän kakun täyttäminen ei ole hyvä idea, koska silloin kermavaahto lähtee juoksettuman. Onnistuin melko vaivatta leikkaamaan pitkällä leipäveitsellä taikinan kolmeen kerrokseen -- halkaisijaltaan 20 cm:n vuoan kanssa se olisi vielä helpompaa. Kakun päältä voi aivan hyvin leikata päällimmäisen, hieman kovan kerroksen pois. Silloin kakusta saa tasaisemman ja sitä on myös helpompi leikata, kun pinta ei ole niin rapea. Tällä kertaa jätin sen itse tekemättä. Toisaalta kakun "pulleus" on makuasia, ja kummatkin ovat hyviä tapoja tehdä kakku.
Kakku täytetään kahdella samanlaisella kerroksella: pohjalle kirsikkaviinan ja veden seosta, sitten hilloa tai (putsattuja) kirsikoita ja viimeiseksi kermavaahtoa. Sama toistetaan toiselle kerrokselle. Päälle laitetaan vain kermavaahtoa ja suklaalastuja. Kermavaahtoa kuluu mukavasti noin kaksi kolmannesta väleihin ja kolmannes (tai hieman yli) päälle. Suklaa
 |
| Kakun täyttämistä ja samalla iltapäiväkahvittelua -- eihän se kivaa jos leipominen tuntuu liikaa suorittamiselta |
 | |
| Täytetty kakku -- huomaa, että pintaa ei ole leikattu, jolloin se on kupera ja hieman rapea |
Täytetyn kakun voi hyvin antaa levähtää jonkin aikaa, jolloin kirsikkaviinan aromit varmasti pääsevät leviämään. Toisaalta kakkua ei kannata kermavaahdon takia säilyttää montaa päivää. Tosin se lienee lähes mahdotonta, koska tämä kakkuhan on niin hyvää!
 | ||
| Läpileikkauskuvasta tuli kovin tärähtänyt, mutta uusintaan ei ollut enää mahdollisuutta koska kakku oli pian jo syöty |
Jammi jammi! (Niin ne saksalaiset taitavat sanoa.)
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Luumupiirakka
Hei taas!
Ihmeellistä kyllä, viime päivityksestä ei ole kulunut kuin reilu kuukausi! Tämä ohje pohjautuu pitkälti jo aiemmin esittelemääni tarteletin ohjeeseen. Siispä laitan tällä kertaa vain yksinkertaistetut ohjeet, koska määrät ja tekotavat ovat suurimmaksi osaksi samat.
Pohja:
180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
tilkka vettä
Kuivat ainekset nypitään hienoksi, jonka jälkeen siihen lisätään muna ja tarvittaessa vähän vettä kerrallaan. Jääkaapissa jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla ja asetetaan piirakkavuoan päälle. Reunat kannattaa tässäkin tapauksessa leikata pois ennen paistamista. Pohja paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 - 10 min, jolloin pohja on saanut hieman kullanruskeaa väriä.
Myös täytteeksi tuleva vaniljakreemi meni samoilla määrillä ja tekotavoilla kuin tartalettien kohdalla:
Kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko
Kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa
Kattilassa maito, sokeri ja halkaistu ja kaavittu puolikas vaniljatanko vatkataan, ja seoksen annetaan kiehahtaa. Kiehahtanut maitoseos kaadetaan kulhoon ja vatkataan. Koko seoksen annetaan vielä saostua kattilassa matalalla lämmöllä, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä.
Käytin piirakan täytteenä kypsiä ja pehmeitä luumuja. Luumuja meni 5 kappaletta. Täytteeksi voisi aivan hyvin käyttää mitä tahansa muutakin pehmeää hedelmää tai marjaa. Viipaloin ja laitoin luumut viuhkaksi piirakan päälle.
Isona erona viime kertaiseen tartaletteihin on, että tällä kertaa hyytelöin piirakan hyytelösokerilla. Hyytelön tein paketin suosittelemalla tavalla, eli:
Hyytelö:
2dl vettä
1dl (eli noin 90g) hyytelösokeria
Hyytelösokeri sulatetaan/liuotetaan kattilassa kiehuvaan veteen. Hyytelön kaataminen piirakan päälle onnistuu hyvin ruokalusikalla. Hyytelösokeria käytettäessä kannattaa hyytelö pitää koko ajan juoksevana, eli kattila kannattaa tarvittaessa käyttää kesken levityksen kuumalla levyllä ja sisältö sekoittaa uudestaan tasaiseksi. Tämä annostus oli hieman reilu, mutta toisaalta hyytelösokeri ja vesi maksavat kovin vähän, joten menetys ei ollut suuri. Kaikki täytteet pitäisi koittaa saada hyytelöön peittoon, jolloin ne säilyvät pidempään ja piirakka saa kivan, yhtenäisen, kiillon.
Ihmeellistä kyllä, viime päivityksestä ei ole kulunut kuin reilu kuukausi! Tämä ohje pohjautuu pitkälti jo aiemmin esittelemääni tarteletin ohjeeseen. Siispä laitan tällä kertaa vain yksinkertaistetut ohjeet, koska määrät ja tekotavat ovat suurimmaksi osaksi samat.
 |
| Ehkä leikattu luumu ei ole se esteettisin syötävä, mutta onneksi maku on erinomainen! |
Pohja:
180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
tilkka vettä
Kuivat ainekset nypitään hienoksi, jonka jälkeen siihen lisätään muna ja tarvittaessa vähän vettä kerrallaan. Jääkaapissa jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla ja asetetaan piirakkavuoan päälle. Reunat kannattaa tässäkin tapauksessa leikata pois ennen paistamista. Pohja paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 - 10 min, jolloin pohja on saanut hieman kullanruskeaa väriä.
 |
| Raaka taikina vuoassa, reunat leikattuina |
 |
| Pohja paistettuna. Huomioinarvoista on, että taikina on jo paistattaessa irronnut reunoista, joten se lähtee mukavasti irti myös leikattaessa |
Myös täytteeksi tuleva vaniljakreemi meni samoilla määrillä ja tekotavoilla kuin tartalettien kohdalla:
Kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko
Kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa
Kattilassa maito, sokeri ja halkaistu ja kaavittu puolikas vaniljatanko vatkataan, ja seoksen annetaan kiehahtaa. Kiehahtanut maitoseos kaadetaan kulhoon ja vatkataan. Koko seoksen annetaan vielä saostua kattilassa matalalla lämmöllä, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä.
Käytin piirakan täytteenä kypsiä ja pehmeitä luumuja. Luumuja meni 5 kappaletta. Täytteeksi voisi aivan hyvin käyttää mitä tahansa muutakin pehmeää hedelmää tai marjaa. Viipaloin ja laitoin luumut viuhkaksi piirakan päälle.
 |
| Kypsästä luumusta kivi irtoaa helposti, eikä hedelmälihaa tarvitse repiä |
Hyytelö:
2dl vettä
1dl (eli noin 90g) hyytelösokeria
 |
| Luumut viuhkassa piirakan päällä -- symmetria vielä vähän hakusessa.... |
Hyytelösokeri sulatetaan/liuotetaan kattilassa kiehuvaan veteen. Hyytelön kaataminen piirakan päälle onnistuu hyvin ruokalusikalla. Hyytelösokeria käytettäessä kannattaa hyytelö pitää koko ajan juoksevana, eli kattila kannattaa tarvittaessa käyttää kesken levityksen kuumalla levyllä ja sisältö sekoittaa uudestaan tasaiseksi. Tämä annostus oli hieman reilu, mutta toisaalta hyytelösokeri ja vesi maksavat kovin vähän, joten menetys ei ollut suuri. Kaikki täytteet pitäisi koittaa saada hyytelöön peittoon, jolloin ne säilyvät pidempään ja piirakka saa kivan, yhtenäisen, kiillon.
 |
| Hyytelöity piirakka kiiltää raivoisasti! |
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Tartaletti
Hei taas!
Mansikkakauden kunniaksi päätin tehdä mansikkatartaletteja. Täytteeksi mansikoiden lisäksi laitoin crème pâtissièrea, johon viittaan tästedes 'kreemillä'. Kyseinen tartaletti koostuu siis kolmesta varsin yksinkertaisesta komponentista. Suosittelen lämpimästi niiden kokeilemista! Aikaa näiden tekemiseen kului yllättävän vähän.
Pohjaan tulee seuraavanlaiset ainekset:
180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
tilkka vettä
Käyttämäni pohja on melko makea voitaikina, joka sopii hyvin myös tuoreita marjoja tai hedelmiä sisältävien piirakoiden valmistamiseen, koska se ei vety helpolla. Taikina valmistetaan voitaikinan tavoin, eli voi, sokeri ja jauhot nypitään hienoksi muruksi, jonka jälkeen muruihin lisätään muna ja tilkka vettä. Tämän jälkeen taikina sekoitetaan sileäksi, mutta vältetään vaivaamista. Vettä kannattaa laittaa vain vähän kerralla ja lisätä tarvittaessa. Itse olen todennut haarukan kelvolliseksi välineeksi murujen ja nesteiden sekottamisessa. Valmiin taikinan annetaan olla noin 30 min jääkaapissa, jotta sen käsitteleminen olisi helpompaa.
Jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla noin 5 mm paksuiseksi. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, että taikina pysyy käsiteltävässä kunnossa, joten varovasti sen kaulimen kanssa! Taikinasta leikellään mieluusti hieman reilut palat, jotka asetellaan varoen vuokiin. Liian korkeat reunat saa siistiksi veitsellä.
Pohjat paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes ne näyttävät hyviltä. Paistetut pohjat kannattaa jäähdyttää ritilällä, jotta niistä tulee mahdollisimman rapeat.
Myöskin paperiset vuoat sopivat pohjien valmistamiseen. Itse suosin vähän kookkaampia vuokia tai muuten yhden tartaletin jälkeen päällimmäiseksi tunteeksi jää kaihoisa mieli. Näin jälkikäteen totean, että käyttämäni vuoat kuuluvat kategoriaan "liian pieni", joten harkinnassa on paremman kokoisten vuokien hankinta. Siihen asti täytyy tyytyä syömään kaksi tartalettia kerralla... Sanottakoon vielä, että tämän ohjeen määrillä syntyi 16 pientä tartalettia.
Toinen vaihe, eli kreemin valmistaminen, on sekin melko yksinkertainen. Kreemi koostuu seuraavanlaisista aineksista:
kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko
kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa
(hieman tomusokeria tai voita)
Kattilassa vatkataan maito ja sokeri voi keskenään, ja seokseen lisätään puolikkaan, pitkittäin halkaistun vaniljatangon siemenet ja kuori. Seoksen ruvetessa kiehumaan se otetaan pois levyltä ja siitä poistetaan vaniljatangon kuori.
Keltuaiset, sokeri ja siivilöity vehnäjauho vatkataan sekaisin. Niiden sekaan kaadetaan ja vatkataan parissa erässä maitoseos, jonka jälkeen kreemi pistetään saostumaan takaisin levylle miedolle lämmölle. Kreemin annetaan hiljalleen kiehua pari minuuttia koko ajan hämmentäen. Saostuneen kreemin annetaan sitten jäähtyä. Jäähtymään otetun kreemin päälle voi laittaa hieman tomusokeria tai voita, jotta siihen ei pääse syntymään kuorta.
Lopuski tartaletti kootaan. Pohjaan lusikoidaan kreemiä lähes reunaan asti, jonka päälle lisätään mansikkasiivut (tai muu vapaavalintainen marja tai hedelmä). Alla oleviin tartaletteihin taisi mennä koosta riippuen 2 - 3 siivutettua mansikkaa.
Sanottakoon vielä, että tartaletin päällipuolen voi hyytelöidä hyytelösokerin ja veden seoksella, jolloin se pysyy pidempään paremman näköisenä ja saa muutenkin ylimääräistä kiiltoa. Erityisesti leikatut marjat ja hedelmät tuppaavat vettymään, joka pysyy hyvin aisoissa hyytelöllä. Itse en kuitenkaan ole sokerihyytelön suuri ystävä, joten jätin sen tekemättä.
Mansikkakauden kunniaksi päätin tehdä mansikkatartaletteja. Täytteeksi mansikoiden lisäksi laitoin crème pâtissièrea, johon viittaan tästedes 'kreemillä'. Kyseinen tartaletti koostuu siis kolmesta varsin yksinkertaisesta komponentista. Suosittelen lämpimästi niiden kokeilemista! Aikaa näiden tekemiseen kului yllättävän vähän.
Pohjaan tulee seuraavanlaiset ainekset:
180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
tilkka vettä
Käyttämäni pohja on melko makea voitaikina, joka sopii hyvin myös tuoreita marjoja tai hedelmiä sisältävien piirakoiden valmistamiseen, koska se ei vety helpolla. Taikina valmistetaan voitaikinan tavoin, eli voi, sokeri ja jauhot nypitään hienoksi muruksi, jonka jälkeen muruihin lisätään muna ja tilkka vettä. Tämän jälkeen taikina sekoitetaan sileäksi, mutta vältetään vaivaamista. Vettä kannattaa laittaa vain vähän kerralla ja lisätä tarvittaessa. Itse olen todennut haarukan kelvolliseksi välineeksi murujen ja nesteiden sekottamisessa. Valmiin taikinan annetaan olla noin 30 min jääkaapissa, jotta sen käsitteleminen olisi helpompaa.
Jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla noin 5 mm paksuiseksi. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, että taikina pysyy käsiteltävässä kunnossa, joten varovasti sen kaulimen kanssa! Taikinasta leikellään mieluusti hieman reilut palat, jotka asetellaan varoen vuokiin. Liian korkeat reunat saa siistiksi veitsellä.
Pohjat paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes ne näyttävät hyviltä. Paistetut pohjat kannattaa jäähdyttää ritilällä, jotta niistä tulee mahdollisimman rapeat.
Myöskin paperiset vuoat sopivat pohjien valmistamiseen. Itse suosin vähän kookkaampia vuokia tai muuten yhden tartaletin jälkeen päällimmäiseksi tunteeksi jää kaihoisa mieli. Näin jälkikäteen totean, että käyttämäni vuoat kuuluvat kategoriaan "liian pieni", joten harkinnassa on paremman kokoisten vuokien hankinta. Siihen asti täytyy tyytyä syömään kaksi tartalettia kerralla... Sanottakoon vielä, että tämän ohjeen määrillä syntyi 16 pientä tartalettia.
 |
| Kaulitseminen ja siistit reunat johtavat helposti irtoavaan ja siistiin lopputulokseen |
Toinen vaihe, eli kreemin valmistaminen, on sekin melko yksinkertainen. Kreemi koostuu seuraavanlaisista aineksista:
kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko
kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa
(hieman tomusokeria tai voita)
Kattilassa vatkataan maito ja sokeri voi keskenään, ja seokseen lisätään puolikkaan, pitkittäin halkaistun vaniljatangon siemenet ja kuori. Seoksen ruvetessa kiehumaan se otetaan pois levyltä ja siitä poistetaan vaniljatangon kuori.
Keltuaiset, sokeri ja siivilöity vehnäjauho vatkataan sekaisin. Niiden sekaan kaadetaan ja vatkataan parissa erässä maitoseos, jonka jälkeen kreemi pistetään saostumaan takaisin levylle miedolle lämmölle. Kreemin annetaan hiljalleen kiehua pari minuuttia koko ajan hämmentäen. Saostuneen kreemin annetaan sitten jäähtyä. Jäähtymään otetun kreemin päälle voi laittaa hieman tomusokeria tai voita, jotta siihen ei pääse syntymään kuorta.
 |
| Valmis crème pâtissière (pitäisiköhän tämän blogin kuvia alkaa kuvaamaan paremmalla vehkeellä, jo pelkästään paremman valkotasapainon vuoksi... rajauksien ja taustojen voi tosin jatkossakin odottaa olevan sotkuisia) |
Lopuski tartaletti kootaan. Pohjaan lusikoidaan kreemiä lähes reunaan asti, jonka päälle lisätään mansikkasiivut (tai muu vapaavalintainen marja tai hedelmä). Alla oleviin tartaletteihin taisi mennä koosta riippuen 2 - 3 siivutettua mansikkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)