Hapankaali

Haudihou!

Eipä ole tullut päivitettyä tätä pitkään aikaan. Mikäs sen parempaa kuin jatkaa blogiin kirjoittamista jollain muulla kuin leipomiseen liittyvällä aiheella. Uuteen asuntoon muuttamisen ja talon kellarista löytyvän kylmäkellarin myötä on täytynyt keksiä sille käyttöä. Itse tehty hapankaali onkin mitä luultavammin tullut elämääni jäädäkseen.

Mieli on kaikkea muuta kuin hapan kun tätä herkkua saa lautaselleen

10-litrainen kannellinen muoviämpäri sopii hyvin hapankaalierän valmistamiseen. Astian valinnassa kannattaa huomioida, että sitä tuskin enää koskaan saa täysin hajuttomaksi, joten arvokkainta perintöämpäriä en suosittele tähän käytettäväksi. Kymmeneen litraan mahtuu noin kahdeksan kiloa kaalia. Aikaisin syksyllä poimittu valkokaali lienee parasta hapankaaliksi, mutta myös hieman vanhempi kaali sopii hyvin. Ämpärilliseen hapankaalia tarvitaan:

noin 8kg kaalia

noin 100g suolaa

(maitohappokapseleita, heraa)

(valkosipulia, porkkanaa tms. maun mukaan)

Kaalien päällimmäiset lehdet poistetaan ja putsataan hyvin. Lisäksi niiden kovat keskikohdat jätetään käyttämättä. Mikäli suolapitoisuuden haluaa määrittää tarkemmin, kannattaa se luonnollisesti tehdä, kun tietää kaalin lopullisen määrän. 1,5% suolaa kaalin massasta on mielestäni hyvä. Maitohappokäymisen helpottamiseksi kaalin sekaan on hyvä laittaa heraa tai maitohappobakteereita muussa muodossa. Lisäravinteena myytävät maitohappokapselit tuntuvat olevan oikein käyttäkelpoisia tähänkin tarkoitukseen. Käynyt valkosipuli on tunnetusti myös herkkua, joten kyseiseen erään tuli:

5,7 kiloa kaalia

85g suolaa

2 maitohappokapselia (Lacto7)

1 valkosipuli kuorittuna ja murskattuna

Kaalin pilkkominen ja jälkien siivoaminen ei käy itsestään, mutta on hyvinkin vaivan arvoista

Pilkotun kaalin karkeus on lähinnä makuasia, mutta yleisesti ottaen kaali kannattaa pilkkoa melko hienoksi sen mehustamisen helpottamiseksi. Jotta olosuhteet ovat kelvolliset maitohappokäymiselle, tulee kaalia puristaa niin, että loppujen lopuksi koko erä on kaalin oman nesteen peitossa. Tämä vaihe on melko työläs, mutta ajan ja voimankäytön kanssa kaali rupeaa hiljalleen mehustumaan mukavasti.

Ison erän mehustaminen edellyttää, että kaali lisätään vähitellen

Astiassa on nestettä aivan pinnalla, kun kaalia on riittävästi työstetty

Lopuksi kaalin päälle voi laittaa voi-/leivinpaperia ja jotain painavaa varmistaakseen, että kaali todella pysyy nesteen peitossa. Tämän jälkeen kaalin annetaan olla 1-2 viikkoa vähintään 18 asteessa, jonka jälkeen se on valmis syötäväksi ja siirrettäväksi viileämpään paikkaan pidempiaikaiseen säilöön. En osaa tarkemmin sanoa hapankaalin säilymisestä, mutta edellinen erä pysyi herkullisena kolme kuukautta ja uskoakseni se olisi säilynyt vielä huomattavasti pidempäänkin.

Joululoman yli muhinut hapankaali on saavuttanut kauniin kellertävän värin ja melkoisen tuoksun

Hapankaalin väitetään olevan superterveellistä ja se sopii melkeinpä jokaisen ruoan kanssa lisukkeeksi. Herkkua on!

Edellisen satsin loput, tämä surullinen näky inspiroi uuden erän valmistamiseen