Schwarzwaldin kakku / suklaakirsikkakakku

Hei,

Schwarzwaldin kakku ja etualalla mansikkainen jogurttijuustokakku (kuva: Ville Niiranen)

Pitkästä aikaa uusi teksti -- pyrin tästä lähtien kirjoittamaan säännöllisemmin.


Täytin hiljattain neljännesvuosisadan, ja juhlistin sitä tekemällä pari kakkua. Onneksi kakkuja ei tarvinnut syödä yksin, vaan kaverit ja perheenjäsen auttoivat. Käsittelen tällä kertaa takana näkyvää schwarzwaldin kakkua. Tälläkään kertaa en voi väittää, että kyseinen ohje olisi erityisen autenttinen, mutta hyvää se ainakin oli! Ohje on pitkälti Läsförlagetin julkaisemasta Suuresta jälkiruokakirjasta (joka muuten vaikuttaisi olevan melko yleinen kirjan nimi). Joka tapauksessa kyse on siis suklaakirsikkatäytekakusta, jonka kanssa sopii käyttää runsaasti kermavaahtoa. Kakkuun tuli seuraavat ainekset:

125g pehmeää voita
250g hienoa sokeria (tästä kannattaa tinkiä jos täytteeksi laittaa kovin makeaa hilloa)
2 isoa munaa
(1tl vanilja-aromia/esanssia)

joiden sekaan lisätään siivilöitynä:
165g vehnäjauhoa
½tl leivinjauhoa
1tl ruokasoodaa
60g kaakaojauhetta

ja lisäksi:
1 3/4dl (175g) piimää

ja kakun sisälle ja päälle:
500g kirsikkahilloa tai kirsikoita
1/2dl kirschwasseria (eli kirsikkaviinaa) + 1/2dl vettä
n. 8dl kermaa vatkattuna
n. 200g raastettua suklaata

Vaikka taikinaan tulee montaa ainesta, sen tekeminen ei ole liiemmin haastavaa. Pehmeä voi ja sokeri vatkataan hyvin, jonka jälkeen sekaan vatkataan munat yksitellen. Kuivat ainekset siivilöidään ja lisätään seokseen kääntelemällä. Lopputuloksen kannalta tässä vaiheessa on tärkeää, että taikinasta tulee sileää ja tasaista.

Taikina kaadetaan öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm:n vuokaa, koska muutakaan sopivaa vuokaa ei ollut, mutta 20 cm:n halkaisija olisi ihanteellisempi. Taikinaa paistetaan 50 - 60 minuuttia 180-asteisessa uunissa, kunnes se on kypsää.

Taikina odottaa paistamista öljytyssä vuoassa

Paistettu pohja, jonka pinta vähän kuivahti

Pohjan voi paistaa aivan hyvin päivää ennen kakun täyttämistä, jotta se varmasti kerkeää jäähtymään kunnolla. Lämpimän kakun täyttäminen ei ole hyvä idea, koska silloin kermavaahto lähtee juoksettuman. Onnistuin melko vaivatta leikkaamaan pitkällä leipäveitsellä taikinan kolmeen kerrokseen -- halkaisijaltaan 20 cm:n vuoan kanssa se olisi vielä helpompaa. Kakun päältä voi aivan hyvin leikata päällimmäisen, hieman kovan kerroksen pois. Silloin kakusta saa tasaisemman ja sitä on myös helpompi leikata, kun pinta ei ole niin rapea. Tällä kertaa jätin sen itse tekemättä. Toisaalta kakun "pulleus" on makuasia, ja kummatkin ovat hyviä tapoja tehdä kakku.

Kakku täytetään kahdella samanlaisella kerroksella: pohjalle kirsikkaviinan ja veden seosta, sitten hilloa tai (putsattuja) kirsikoita ja viimeiseksi kermavaahtoa. Sama toistetaan toiselle kerrokselle. Päälle laitetaan vain kermavaahtoa ja suklaalastuja. Kermavaahtoa kuluu mukavasti noin kaksi kolmannesta väleihin ja kolmannes (tai hieman yli) päälle. Suklaa

Kakun täyttämistä ja samalla iltapäiväkahvittelua -- eihän se kivaa jos leipominen tuntuu liikaa suorittamiselta

Täytetty kakku -- huomaa, että pintaa ei ole leikattu, jolloin se on kupera ja hieman rapea

Täytetyn kakun voi hyvin antaa levähtää jonkin aikaa, jolloin kirsikkaviinan aromit varmasti pääsevät leviämään. Toisaalta kakkua ei kannata kermavaahdon takia säilyttää montaa päivää. Tosin se lienee lähes mahdotonta, koska tämä kakkuhan on niin hyvää!

Läpileikkauskuvasta tuli kovin tärähtänyt, mutta uusintaan ei ollut enää mahdollisuutta koska kakku oli pian jo syöty

Jammi jammi! (Niin ne saksalaiset taitavat sanoa.)

Luumupiirakka

Hei taas!


Ihmeellistä kyllä, viime päivityksestä ei ole kulunut kuin reilu kuukausi! Tämä ohje pohjautuu pitkälti jo aiemmin esittelemääni tarteletin ohjeeseen. Siispä laitan tällä kertaa vain yksinkertaistetut ohjeet, koska määrät ja tekotavat ovat suurimmaksi osaksi samat.

Ehkä leikattu luumu ei ole se esteettisin syötävä, mutta onneksi maku on erinomainen!

Pohja:

180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
 tilkka vettä

Kuivat ainekset nypitään hienoksi, jonka jälkeen siihen lisätään muna ja tarvittaessa vähän vettä kerrallaan. Jääkaapissa jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla ja asetetaan piirakkavuoan päälle. Reunat kannattaa tässäkin tapauksessa leikata pois ennen paistamista. Pohja paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 - 10 min, jolloin pohja on saanut hieman kullanruskeaa väriä.

Raaka taikina vuoassa, reunat leikattuina

Pohja paistettuna. Huomioinarvoista on, että taikina on jo paistattaessa irronnut reunoista, joten se lähtee mukavasti irti myös leikattaessa

Myös täytteeksi tuleva vaniljakreemi meni samoilla määrillä ja tekotavoilla kuin tartalettien kohdalla:

Kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko

Kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa

Kattilassa maito, sokeri ja halkaistu ja kaavittu puolikas vaniljatanko vatkataan, ja seoksen annetaan kiehahtaa. Kiehahtanut maitoseos kaadetaan kulhoon ja vatkataan. Koko seoksen annetaan vielä saostua kattilassa matalalla lämmöllä, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä.

Käytin piirakan täytteenä kypsiä ja pehmeitä luumuja. Luumuja meni 5 kappaletta. Täytteeksi voisi aivan hyvin käyttää mitä tahansa muutakin pehmeää hedelmää tai marjaa. Viipaloin ja laitoin luumut viuhkaksi piirakan päälle.

Kypsästä luumusta kivi irtoaa helposti, eikä hedelmälihaa tarvitse repiä

Isona erona viime kertaiseen tartaletteihin on, että tällä kertaa hyytelöin piirakan hyytelösokerilla. Hyytelön tein paketin suosittelemalla tavalla, eli:

Hyytelö:
2dl vettä
1dl (eli noin 90g) hyytelösokeria

Luumut viuhkassa piirakan päällä -- symmetria vielä vähän hakusessa....

Hyytelösokeri sulatetaan/liuotetaan kattilassa kiehuvaan veteen. Hyytelön kaataminen piirakan päälle onnistuu hyvin ruokalusikalla. Hyytelösokeria käytettäessä kannattaa hyytelö pitää koko ajan juoksevana, eli kattila kannattaa tarvittaessa käyttää kesken levityksen kuumalla levyllä ja sisältö sekoittaa uudestaan tasaiseksi. Tämä annostus oli hieman reilu, mutta toisaalta hyytelösokeri ja vesi maksavat kovin vähän, joten menetys ei ollut suuri. Kaikki täytteet pitäisi koittaa saada hyytelöön peittoon, jolloin ne säilyvät pidempään ja piirakka saa kivan, yhtenäisen, kiillon.

Hyytelöity piirakka kiiltää raivoisasti!

Tartaletti

Hei taas!


Mansikkakauden kunniaksi päätin tehdä mansikkatartaletteja. Täytteeksi mansikoiden lisäksi laitoin crème pâtissièrea, johon viittaan tästedes 'kreemillä'. Kyseinen tartaletti koostuu siis kolmesta varsin yksinkertaisesta komponentista. Suosittelen lämpimästi niiden kokeilemista! Aikaa näiden tekemiseen kului yllättävän vähän.

Pohjaan tulee seuraavanlaiset ainekset:

180g vehnäjauhoja
75g voita kuutioina
60g tomusokeria
1 kananmuna
tilkka vettä

Käyttämäni pohja on melko makea voitaikina, joka sopii hyvin myös tuoreita marjoja tai hedelmiä sisältävien piirakoiden valmistamiseen, koska se ei vety helpolla. Taikina valmistetaan voitaikinan tavoin, eli voi, sokeri ja jauhot nypitään hienoksi muruksi, jonka jälkeen muruihin lisätään muna ja tilkka vettä. Tämän jälkeen taikina sekoitetaan sileäksi, mutta vältetään vaivaamista. Vettä kannattaa laittaa vain vähän kerralla ja lisätä tarvittaessa. Itse olen todennut haarukan kelvolliseksi välineeksi murujen ja nesteiden sekottamisessa. Valmiin taikinan annetaan olla noin 30 min jääkaapissa, jotta sen käsitteleminen olisi helpompaa.

Jäähtynyt taikina kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla noin 5 mm paksuiseksi. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, että taikina pysyy käsiteltävässä kunnossa, joten varovasti sen kaulimen kanssa! Taikinasta leikellään mieluusti hieman reilut palat, jotka asetellaan varoen vuokiin. Liian korkeat reunat saa siistiksi veitsellä.

Pohjat paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes ne näyttävät hyviltä. Paistetut pohjat kannattaa jäähdyttää ritilällä, jotta niistä tulee mahdollisimman rapeat.

Myöskin paperiset vuoat sopivat pohjien valmistamiseen. Itse suosin vähän kookkaampia vuokia tai muuten yhden tartaletin jälkeen päällimmäiseksi tunteeksi  jää kaihoisa mieli. Näin jälkikäteen totean, että käyttämäni vuoat kuuluvat kategoriaan "liian pieni", joten harkinnassa on paremman kokoisten vuokien hankinta. Siihen asti täytyy tyytyä syömään kaksi tartalettia kerralla... Sanottakoon vielä, että tämän ohjeen määrillä syntyi 16 pientä tartalettia.

Kaulitseminen ja siistit reunat johtavat helposti irtoavaan ja siistiin lopputulokseen

Toinen vaihe, eli kreemin valmistaminen, on sekin melko yksinkertainen. Kreemi koostuu seuraavanlaisista aineksista:

kattilaan:
250g täysmaitoa
35g sokeria
puolikas vaniljatanko

kulhoon:
3 kananmunan keltuaista
35g sokeria
25g siivilöityä vehnäjauhoa

(hieman tomusokeria tai voita)

Kattilassa vatkataan maito ja sokeri voi keskenään, ja seokseen lisätään puolikkaan, pitkittäin halkaistun vaniljatangon siemenet ja kuori. Seoksen ruvetessa kiehumaan se otetaan pois levyltä ja siitä poistetaan vaniljatangon kuori.

Keltuaiset, sokeri ja siivilöity vehnäjauho vatkataan sekaisin. Niiden sekaan kaadetaan ja vatkataan  parissa erässä maitoseos, jonka jälkeen kreemi pistetään saostumaan takaisin levylle miedolle lämmölle. Kreemin annetaan hiljalleen kiehua pari minuuttia koko ajan hämmentäen. Saostuneen kreemin annetaan sitten jäähtyä. Jäähtymään otetun kreemin päälle voi laittaa hieman tomusokeria tai voita, jotta siihen ei pääse syntymään kuorta.

Valmis crème pâtissière (pitäisiköhän tämän blogin kuvia alkaa kuvaamaan paremmalla vehkeellä, jo pelkästään paremman valkotasapainon vuoksi... rajauksien ja taustojen voi tosin jatkossakin odottaa olevan sotkuisia)

Lopuski tartaletti kootaan. Pohjaan lusikoidaan kreemiä lähes reunaan asti, jonka päälle lisätään mansikkasiivut (tai muu vapaavalintainen marja tai hedelmä). Alla oleviin tartaletteihin taisi mennä koosta riippuen 2 - 3 siivutettua mansikkaa.

Sanottakoon vielä, että tartaletin päällipuolen voi hyytelöidä hyytelösokerin ja veden seoksella, jolloin se pysyy pidempään paremman näköisenä ja saa muutenkin ylimääräistä kiiltoa. Erityisesti leikatut marjat ja hedelmät tuppaavat vettymään, joka pysyy hyvin aisoissa hyytelöllä. Itse en kuitenkaan ole sokerihyytelön suuri ystävä, joten jätin sen tekemättä.

Siiderileipä

Hei!

Tämäkin ohje on perujaan Richard Bertinet'n erinomaisesta Leipää monella tavalla -kirjasta. Ohjeella tulee melko iso määrä taikinaa (ja siten paljon herkullista leipää!), joten kannattaa varata alusta alkaen riittävän suuri kulho. Alkosta saatava Ecusson Bretagne Brut -siideri on kelpo eikä liian hieno ja kallis vaihtoehto tähän puuhaan. Sama ohje sopii toki myös olutleivän valmistamiseen. Ainakin ale ja stout -oluet ovat sopivia leipätaikinaan.

Uunituoreet leivät, joiden kuoren rapsakkuus ei valitettavasti välity kuvasta

Leivän teko alkaa taikinajuuren valmistamisella, jota ei missään nimessä kannata jättää tekemättä. Taikinajuuren teko on varsin yksinkertaista, ja siihen tulee seuraavat ainekset:

200g hiivaleipäjauhoja
50g ruisjauhoja
5g hiivaa
5g suolaa
185g vettä

Juurta ei tarvitse kummemmin vaivata, vaan ainekset sekoitetaan tasaiseksi, jonka jälkene se jätetään liinan alle kohoamaan. Juuren annetaan olla 4 - 6 tuntia. Käyttökelpoisen juuren tulisi olla selvästi kohonnut, mutta ei vielä romahtanut.

Taikinajuuri ennen käyttöä - eihän se kaunis ole, mutta toimii

Juuren levättyä riittävän kauan voi loput ainekset pistää samaan astiaan, juuren päälle. Loput ainekset ovat:

750g hiivaleipäjauhoa
250g ruisjauhoja
20g suolaa
10g hiivaa
470g kuivaa siideriä (lähikaupan "kuivat" siiderit, paitsi esim. Magners tai sen kaltaiset siiderit, eivät paistettaessa johda hyvään lopputulokseen)
160g vettä

Tämänkin taikinan vaivaaminen onnistuu samalla tavalla kuin aiemmissa ohjeissa, kuten tässä ranskalaisen maalaisleivän ohjeessa. Itse suosin kohotusvaiheessa ruisjauhojen käyttämistä tummempien leipien kanssa. Niistä tulee mielestäni paremman näköinen ja tuntuinen pinta leivälle.

Taikinan vaivattua sen annetaan levätä noin 45 minuuttia kulhossa, jonka jälkeen se muotoillaan uudelleen palloksi ja annetaan kohota toiset 45 minuuttia kulhossa. Toisen kohottamisen jälkeen taikinoista muotoillaan leivät, jotka jätetään kohoamaan liinojen väliin noin 90 minuutiksi, jolloin niiden tilavuus on suunnilleen kaksinkertaistunut.

Leivät paistetaan 250 asteisessa uunissa 10 minuuttia, jonka jälkeen lämpö lasketaan 200 asteeseen, jossa leivät saavat olla vielä 35 minuuttia. Ennen paistamista leipiin tehdään viilto (tai viillot) ja uuniin suihkutetaan vettä. Itse leipien muodolla tai pinnan "kuvioinnilla" ei yleisesti ottaen ole suurta väliä lopputuloksen kannalta...

Marenki

Heipä hei

Valmiit pienet ja herkulliset marengit: maustamaton, kaakaolla maustettu ja kahvilla maustettu

Tein kevätpäivän kunniaksi kolmenlaisia pieniä marenkeja. Kyseinen ohje on Michel Roux'n kirjasta Muna, kuten myös aiemmin esittelemäni piirakkataikina. Tällä ohjeella saa ns. ranskalaista marenkia. Ohje on hyvin yksinkertainen, ja tarvittavat raaka-aineet ovat seuraavanlaiset:

4 keskikokoista valkuaista
125g sokeria (siis sitä "tavallista" kidesokeria)
125g siivilöityä tomusokeria
(kaakaojauhettu, jauhettua kahvia)

Valkuaiset ja sokerit kulhoissa ja mauteet odottelemassa lisäämistään

Valkuaiset vatkataan pehmeäksi vaahdoksi, jonka jälkeen (kide)sokeria lisätään vähitellen, ja vatkaamista jatketaan kunnes vaahto on kovaa. Sokerin lisääminen vähitellen on itse asiassa melko tärkeää: jos kaiken sokerin lisää kerralla, vatkaamisesta tulee hyvin raskasta, eikä sinne saa ilmaa niin hyvin. Itse vatkasin alusta loppuun pallovispilällä, mutta muunkin malliset vispilät, sähkövatkain tai monitoimikone varmasti hoitavat myös homman.

Sokeri lisätään valkuaisvaahtoon vähitellen

No mutta milloin se vaahto on tarpeeksi kovaa? Itse vatkasin noin 10 minuuttia, jolloin vaahtoi näytti pitävän muotonsa hyvin ja astian pystyi pelotta kääntämään ylösalaisin. Luulen, että se oli silti vähän alivatkattua, sillä pursotusvaiheessa vaahto ei enää täysin pitänyt muotoaan. Suosittelenkin, että sitten kun luulet vaahdon olevan tarpeeksi kovaa, vatkaat vielä vähän. Kun vaahto on vatkattu, siihen käännellään sihdattu tomusokeri vispilällä tai nuolimella.

Valkuaisvaahto, joka oli melkein tarpeeksi kovaa

Tässä vaiheessa marenkia voi maustaa. Itse kokeilin maustamista kaakaojauheella ja jauhetulla kahvilla. Näitä "mausteita" kannatta lisätä pikku hiljaa ja kokeilla, milloin määrä on hyvä. Voin kertoa, että kaakao onnistui oikein mukavasti. Kahvin maku muuttui hieman palaneeksi -- selvästi enemmän palaneeksi kuin esimerkiksi mokkapannulla valmistaessa.  Itse asiassa mieleeni tuli jopa hieman tupakansavuinen maku. Voisin kuitenkin kuvitella, että tämä kahvilla maustettu, hieman palaneen makuinen marenki maistuisi oikein hyvin vahvan kahvin kanssa! Kahvijauhe ei mielestäni mitenkään häiritse lopputuotteen koostumusta tai erotu siitä liiaksi. Voisi olla, että olisi järkevämpää käyttää vielä hienommin jauhettua kahvia -- tai kahviesanssia, kuten Roux kirjassaan ehdotti.

Sitten vain vaahtoa muotoilemaan! Itse käytin (ensimmäistä kertaa) oikeaa pursotinpussia ja tähden muotoista tyllaa (eli suutinta). Pursotinpussin sain tämän mielenkiintoisen ruokablogin pitäjältä eli veljeltäni. Kiitokset siitä.  Yllättävän hyvän köyhän miehen pursotinpussin saa myös isosta mini-grip tms. pussista, jonka kulmaan leikkaa reiän. Pursotinpussin puuttuessa marenkeja voi aivan hyvin muotoilla esimerkiksi myös kahdella pienellä lusikalla, niin kuin itsekin olen useasti tehnyt.

Yksittäisen marengin koolla ei ole hirveästi väliä. Täytyy kuitenkin muistaa, että mitä suurempia marengeista tekee, sitä pidemmän ajan ne tarvitsevat paistumiseen. Marengit paistetaan 110 asteessa noin 1 tunnin ja 15 minuutin ajan, jonka jälkeen ne jätetään uuniin jälkilämpöön mielellään useammaksi tunniksi.

Tällä lämpötilalla marengit vähän halkeilevat ja valmistuvat varsin nopeasti. Useilla ohjeilla varsinainen paistoaika on jopa moninkertainen. Mielestäni tällä ohjeella saa kuitenkin oikein kivan ja rapean rakenteen marenkeihin. Lisäksi ne oikein sulavat suussa! Nam!

Struudelipulla / annosstruudeli

Neljäs varsinainen postaus, makeeta!

Leivos luonnollisessa ympäristössään: kahvipöydällä. Lisäksi taustalla siivoton kirjahylly.

Ensinnäkin, tämän reseptin alkuperä ei ole autenttinen ja lisäksi struudelihan on nimenomaan kääretortun kaltainen. Resepti on taikinaa lukuunottamatta suureksi osin itse keksittyä/kehiteltyä. Sain jokin aika sitten idean, että voisin tehdä struudelin, jota voisi sottaamatta syödä käsin -- ja niinpä ryhdyin muutaman viikon jahkailun jälkeen toimeen! Erityisesti täyttö- ja käärimisvaihe osoittautui yllättävän vaikeaksi näissä "annoskokoisissa". Joka tapauksessa lopputuloksesta tuli oikein hyvänmakuinen!

Taikinaan tuli:

350g vehnäjauhoa
20g voisulaa (hoituu helposti mikroaaltouunin sulatusteholla)
200g vettä

Taikinasta tulee melko jähmeää, ja se kannattaakin vaivata kunnolla. Vaivasin taikinaa käsin muutaman minuutin (eli ensin sekoitin ainekset yhteen kulhossa, jonka jälkeen vaivasin taikinan pöydällä). Yleiskoneellakin varmasti onnistuisi tämän taikinan teko. Taikinan kannattaa antaa levätä liinan alla noin puoli tuntia ennen kaulimista, jotta siitä tulee tasaisempaa, ja helpommin muokattavaa. Itse valmistin täytteen kyseisen puolituntisen aikana.

Täytteeseen laitoin (mitat suurpiirteisiä):

50g voita
400g omenaa melko pieninä kuutioina (suosittelen pieniä ja aromikkaita lajikkeita)
200g rusinoita
6 cl rommia
50g sokeria

jauhettua inkivääriä
jauhettua kanelia
jauhettua kaardemummaa
hieman jauhettua maustepähkinää

lisäksi 150g keksininmuruja (käytin kymmentä digestive-keksiä, toki voi käyttää muitakin keksejä tai valmistaa ne itse)
ja 50g pehmeää voita (hyödynsin tässäkin mikroaaltouunia, tosin minimiteholla, koska voi ei saisi olla juoksevaa)

Täytettä on helppo varioida oman maun mukaan. Tosin kannattaa olla tarkkana rusinoiden ja sokerin kanssa, jotta täytteestä tulee sopivan makeaa -- suosittelenkin maistamaan täytettä valmistuksen yhteydessä, jotta saa maut kohdilleen. Myös mausteiden kanssa saa käyttää mielikuvitusta!

Sulatin voin kattilassa, jonka jälkeen lisäsin omenat, rusinat, rommin, mausteet ja sokerin. Täytteen valmistuksessa valmistuksessa kannattaa olla varovainen: jos omenoita kääntelee voimakkaasti, niistä puristuu liikaa nestettä ja se voi vetistää lopputuloksen. Myös liika lämpö saa omenat vetistelemään. Noin 10 minuuttia maltillisella lämmöllä, maltillisesti käännellen saakin aikaan hyvän lopptuloksen. Lisäksi keksinmuruja ei kannata murustella liian hienoksi -- itse ainakin pidän pienistä "sattumista".

Täyte odottamassa pääsyään taikinakätköön.

Sitten seurasikin se jännä vaihe, eli leivosten muotoileminen. (HUOM! Tällä ohjeella voi toki valmistaa myös perinteisen struudelin, joka täytetään samalla tavalla jättäen päihin vähän tyhjää ja kääritään rullalle. Paistaminenkin onnistuu samoilla ohjeilla.) Kaulitsin siis levänneen taikinan ohueksi levyksi (taisi olla suunnilleen 60cm x 30 cm) kevyesti jauhotetulla tasolla, jonka jälkeen leikkasin levyn taikinapyörällä kahdeksaksi suikaleeksi. Kaulitsin suikaleita vielä vähän leveämmäksi ennen täyttämistä. Levitin suikaleiden pohjalle voin, jonka päälle lisäsin keksinmuruja ja itse täytteen. Huomasin toimivaksi levittää suurimman osan täytteestä keskelle suikaletta, jonka jälkeen käänsin päät yhteen. Tämän jälkeen rullaus onnistui melko helposti illman, että sivut olisivat jääneet auki.

Kaulitsemisen yhteydessä kannattaa olla tarkkana ettei vaan taikina pääse repeytymään tai myttääntymään.

Kääntäminen havainnollistettuna: suurin osa täytteestä keskellä.

Täyte pääsee kuivumaan, jos sivut jäävät auki.

Paistoin leivoksia 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes niissä oli kivan kullanruskea pinta. Allaolevasta kuvasta voi huomata, että osassa leivoksista sivut jäivät auki, ja osa nesteestä (täytteen neste ja voi) on päässyt valuman ulos. Keksinmurut ovatkin tärkeässä osassa, koska ne sitovat itseensä hyvin nestettä.

Nam!

Välipostaus: originaali resepti tulossa lähiaikoina!

Heippa!

Olen tässä suunnitellut, että tekisin aivan originaalin leivoksen (tai oikeammin pellillisen leivoksia) seuraavaa postaustani varten. Paljastan nyt, että tämä idea on "annosstruudeli". Struudeli on mielestäni erinomainen herkku ja ajattelin, että olisi kiva saada siitä eri muotoinen, jopa käteen sopiva. Tällä hetkellä ongelmani onkin lähinnä se, että en tiedä minkä muotoisen tekisin siitä... Se olisi kuitenkin rullattava rapeuden maksimoimiseksi. Ehkäpä tulevana lauantaina tai sunnuntaina selviää, minkälaiseen ratkaisuun päädyin!

Purjo-keltasipulipiirakka

Hip hei, kolmas postaus!

Uunituoretta. Värittömyydestään huolimatta erinomaisen hyvä piirakka!

Piirakka pohjautuu ranskalaisen Michel Roux'n 'Muna' kirjassa olevaan purjopiiras-ohjeeseen.
Reilun 300g:n piirakkapohjaan tulee seuraavankaltaisesti aineksia:

180g vehnäjauhoa
90g vähän pehmentynyttä voita kuutioituna
1 keskikokoinen muna
½ tl suolaa
1 tl sokeria

Lisäksi täytteeseen:
1 kg purjoa ja keltasipulia
60g voita
suolaa ja pippuria
(sokeria)
5 keskikokoista keltuaista
1 dl maitoa

Ennen taikinan tekoa pistin kuitenkin täytteen muhimaan! Eli Roux'n alkuperäisohjeessa oli 1 kg purjoa, mutta korvasin noin puolet tästä määrästä keltasipulilla (eli sitä "tavallista" sipulia). Suhde purjon ja sipulin välillä taisi olla tässä noin 40:60. Joka tapauksessa hyvää tulee kunhan antaa sipulien hautua riittävän kauan!

Eli pannulla sulatetaan voi, johon lisätään purjot ja sipulit. Maustetaan suolalla ja pippurilla ja halutessa hipauksella sokeria (itse käytin noin ½ rkl). Haudutetaan noin 30 min kannen alla, jonka jälkeen jäähdytetään. Ennen täytteen saattamista loppuun kannattaa pistää taikina tulemaan.

Jauhoista muodostetaan (mahdollisimman tarttumattomalle) tasolle keko tai kaivo, jonka keskelle muut ainekset pistetään. Taikina vaivataan tasaiseksi. Vaivaaminen onnistuu myös kulhossa, joskin tasaiseksi vaivaaminen on silloin kovemman työn takana. Taikina kaulitaan ohueksi (paksuus riippuu oikeastaan vuoan halkaisijasta) kevyesti jauhotetulla työtasolla. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa. Pohjan annetaan olla jääkaapissa noin 20 min ennen paistamista.

Voi, muna, suola ja sokeri "kaivossa"

Taikinasta tulee melko hauras, ja se murtuu helposti. Varovaisuus kannattaa tai joutuu paikkailemaan kuten allekirjoittaneelle kävi!

Pohja paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen uuniin pistämistä pohjaa pistellään haarukalla, ja vuorataan leivinpaperilla, jonka päälle pistetään (kuivia) papuja tai muuta, itse käytän riisiä. Nämä paistopavut/-riisi kannattaa säilöä (ilmatiiviissä) astiassa, sillä niitä voi käyttää paistamisen apuna kerta toisensa jälkeen... Pohjan paistumista odotellessa on hyvin aikaa tehdä täyte loppuun.

Keltuaiset ja maito vatkataan kevyesti keskenään. Seokseen lisätään sitten jäähtyneet purjot ja sipulit. Tässä vaiheessa maun voi tarkistaa, ja lisätä suolaa ja pippuria tarvittaessa. (Lisäksi Roux'n ohjeen mukaan  Madrasin curryjauhetta, joka kuulemma sopii hyvin.) Piirakkaa paistetaan vielä täytteineen noin 40 uunissa, kunnes täyte on kullanruskea mutta vielä sisältä pehmeä. Mahdollisuuksien mukaan piirakka olisi hyvä jäähdyttää ritilillä -- itse en tähän ruvennut piirakkavuoan ollessa kiinteä.

Mums! Taustalla Michel Roux'n yllättävän monipuolinen kirja 'Muna'.

Tässä vaiheessa mainitsen, että kyseinen piirakka on melko isotöinen. Käytetty aika onneksi korreloi piirakan hyvyyden kanssa! Kannattaa kokeilla!